Kuvapostaus, ihan vain siksi!

Tässä on nyt vähän lisää kesäkuvia, ihan uunituoreitakin vielä kun tämän päivän metsälenkkeilyiltä ovat perua. :3 Remi on kuulkaa kuin metsäkauris, kun se hyppii nuilla isoilla siirtolohkareilla mitä meilläkin tuolla metikössä on. Kuuma päivä oli ja koiraankin upposi litran verran vettä (isäntäväestä puhumattakaan, paremminhan tuo jaksaa kuin me, tuntuu x_x), ja nyt on niin raukeaa poikaa ettei tosikaan! :D Kuvat on kännykällä otettuja, joten eivät mitään ihan maailman terävintä laatua, mutta hyvinhän nuo Hemulin ilmeet näkyy, eikös? :)

 

Hyvää kesää!

Jee, aikoja on taas päässyt vierähtämään. Remi täyttää kolme nyt pian, ja tänään sain sitten vihdoin ja viimein varattua ajan silmätarkastukseen ja lonkkakuvaukseen (jotka molemmat olisi kai voinut hoitaa alta pois jo aikoja sitten). Remi on tältä keväältä madotettu ja punkkikarkoitekin on laitettu. Rokotuskutsua odotellessa. Ehkä isännällä tosiaan oli jonkinlainen pointti kun ehtona toiselle koiralle on myös meikäläisen vakituinen työllistyminen... onneksi tällaisia isompia eläinlääkärikuluja tulee aika harvoin (tai ainakin toistaiseksi on tullut).

Bongasin kasvattajan blogista luonnetestivideot joista toisessa on Remin veli. Aika mielenkiintoista katsottavaa kun en ikinä ole luonnetestissä käynyt tai juuri edes kuullut mitä siellä tehdään. Oli myös hauskaa koittaa arvailla, miten oma koira käyttäytyisi tuommoisissa tilanteissa. Toki sittenhän se nähdään kun ollaan itse framilla, niin sanotusti. :D

Eniten tässä on viimeaikoina mietityttänyt kun Remin sisarusparven kaikki muut omistajat tuntuvat olevan himoharrastajia, tyyppejä jotka ihan todella panostavat koiraansa ja koiran kanssa harrastamiseen. Isäntäkin tuossa sanoi, että kun me ollaan vaan ihan tavallisia koiranomistajia. Tekeekö se meistä huonoja omistajia, kun Remin kanssa ei aktiivisesti harrasteta ja kilpailla? Koitan lohduttautua sillä ajatuksella, että ainakin Remillä on hyvä olla ja siitä pidetään huolta. Tuolla se nytkin makoilee parvekkeella kuuntelemassa linnunlaulua ja muita kaduilta kantautuvia ääniä (joku taitaa pakata jotain puutavaraa jonnekin, luulisin).

Lisään kuvia Hemulista heti kun saadaan joku kuvia sisältävä kone toimimaan. :D <3

Pentu pieni, päälle kieri!

Meillä kävi tässä pari päivää sitten kyläilemässä kahdeksanviikkoinen shiba inu Rei, jonka ensimmäinen koirakaveri Rémy sai kunnian olla. Tässä muutama kuva, ja näitä tulee varmasti lisää sillä Rei on tulossa huomenna kokonaiseksi päiväksi meille hoitoon, kun perheellä on sellaista menoa jonne eivät karvalapset ole tervetulleita. Aluksi Remppaista vähän stressasi, sen huomasi runsaasta kuolan määrästä, ja lähtihän tuosta pienokaisesta aika hurjan kova äänikin. Shibat pitävät sellaista hassua laulavaa joikua yllä, eikä Remi varmasti ollut aiemmin kuullut mitään vastaavaa. Pennun otettua ensimmäiset torkut ja Remin päästyä esteettömästi tutkimaan karvapalloa, jatkui leikki niin kuin vanhojen tuttujen kesken ainakin. Remi leikkii todella nätisti pentujen kanssa, antaa niiden välillä päästä niskan päälle ja leikkii muutenkin makuultaan niin, että pienen on helpompi päästä mukaan. Muutaman kerran tuo teki kunnon pyllytaklaukset joista Rei ei kauheasti perustanut (ainakaan huudosta päätellen), mutta muullakaan tavoin riiviötä ei hännästä saanut irti. :D

Ihmetys oli suuri kun nähtiin pientä ensimmäisen kerran. Kovasti olisivat halunneet leikkiä jo ulkona hihnassa, mutta sehän ei käy meillä enää nykyään päinsä.

Ei Rémyä oikeasti haittaa, kunhan diivailee!

Tässä näkyy hyvin näiden kahden kokoero. :D Nukkuvat siinä vierekkäin! <3

Selvisi muuten sen hihnassa riekkumisen syykin, luulen. Meillä oli Remin kanssa tosi hurjia leikkejä välillä sisällä, ja ilmeisesti tuo luuli että hihnassakin saa leikkiä jos leikityttää. Rommin kanssa totuin ettei sillä ole väliä, mutta Remille sillä nyt sitten selvästi oli. Edistystäkin on tapahtunut, onnistuin jo tyssäämään alkuunsa Remin riehumisen. Se oli jo ponnistamassa päälle, mutta kun tiukensin hihnaa niin tuo päätti ettei se ehkä sittenkään ole vaivan arvoista. Sen jälkeen on ruvenneet iltalenkit sujumaan moitteettomasti. :) Ihana huomata, että kaikkiin ongelmiin löytyy ratkaisu.

Tällaista tällä erää, katsotaan millaisia kuvia näistä vipeltäjistä huomenna saa (tai saako?)!

Pitkästä aikaa täällä taas!

Pitkästä aikaa taas postailen. On tosielämä pitänyt kiireisenä niin ei olla ehditty kunnolla koneelle ja tämmöiset kuvapostaukset kun vievät aina aikaa (ne kuvat pitää aina kaivaa jostain, koska ei ole mitään järkeä laittaa niitä vaikka suoraan johonkin "blogiin menevät" -kansioon, eihän?).

Remppainen on ollut nyt terveenä, päästiin tassujen hiivatulehduksesta eikä tuo ole osoittanut minkäänlaisia allergioihin viittaavia oireita enää. Ruoka on palannut jälleen ProPlaniin (tosin Originalin sijaan syötetään nyt Sensitiveä), joten voihan se olla ettei Applaws sovi meidän pojalle? Tuo pentunakin oksensi Applawsin tuoreruuat. Turkkikaan ei enää lähde, vaikka pohjavillan kyllä tiputti kun ei se talvi sitten tullutkaan, täälläkin pidellyt tuommoista +6°.

Ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti tapailtu kaverikoiriakin, Almaa, Jaskaa ja Wunjoa, sekä tietenkin äidin koiraa Rommia, ja eilen saatiin uusi tuttavuus. Kuvia eiliseltä ei ole kun mieheltä unohtui kamera kotiin, mutta katsotaan jos kaveran kännykällä tuli onnistuneita otoksia, laittelen niitä tänne sitten myöhemmin.

Tuoreita kuvia ei nyt oikein ole, tuntuu ettei niistä tule hyviä kun on pimeää, ja mieshän noita enemmän on ottanut, minulla kun se peukalo aina tunkee kuvaan.. <.<;; Mutta tässäpä näitä, syksyisiä.

Isäntä kouluttaa!

Syksyn viimeinen uimaretki

Hiukka nukuttaa~! <3

Haaveileva katse kaukaisuuteen

Vauhti-Rémy, raidat vaan puuttuu!

Kympin uutisten loppukevennys

Enough said.

Rémy ja Katumajärvi, Hämeenlinna

Viime postauksesta alkaa olemaan aikaa, mutta tänään sitten vihdoin ja viimein saatiin aikaiseksi siirrettyä kuvia koneelle ja galleriaankin! Laitan tähän nyt kuitenkin muutaman, ikään kuin kirsikat kakusta vai miten se sanonta meneekään.

Kevätflunssa

Käytiin pääsiäisen yli mökillä, eikä kyllä olisi pääsiäinen voinut paremmin sujua. Porukalla siivottiin pihaa ja kaadettiin puita jotka täti oli merkannut ilta-aurinkoa haittaaviksi, syötiin hyvin (ehkä vähän liiankin) ja nukuttiin. Tietystihän mukana olivat myös koirat, punkit ja kevään ensimmäiset hyttyset. Näistä ensimmäiset viettivät päivänsä lähinnä juosten hippaa, tapellen kepeistä ja pulikoista sekä kahlaillen vielä jäisessä vedessä. Meikähän ei onnistunut mitään muuta saamaan kuin pirullisen flunssan, joka on muuttunut nyt hakkaavaksi hinkuyskäksi. Kutittaa, mutta mitään ei irtoa. Yh.

Irrotinpa sitten elämäni ensimmäisen punkin koirasta eilen. Ilman punkkipihtejä. Eihän siitä mitään tietenkään tullut. Punkki poksahti sormiin ja vaikka sain vartalon revittyä irti, pää jäi vielä koiran sisään. Nyt vaan toivotaan, ettei ollut mikään tautipunkki tämä. Pitäisiköhän lähteä ihan eläinlääkäriin sen kanssa?

Rommi (Bywater Wappinger)

Rémy (Bywater tosiaan, vettä tää ei ainakaan pelkää, oli se sitten 4°c tai mitä ikinä.)

Pakkohan Romminkin oli mennä kahlaamaan, kun nuorempikin kerran uskaltaa..

Mökkikoiria.